Enough is Enough

Ilkka Kanerva.

Eilen puhuttiin politiikasta ja kas kummaa, tänäänkin puhutaan. Tänään totesin kuitenkin itsekseni, että Ilkka Kanerva ansaitsee ihan oman postauksen. Mitä ihmettä kansanedustajan/poliitikon täytyy tehdä että se potkitaan virasta pois ja kuinka monta elämää (aka. mokaa) heidän töissään suodaan ennen kuin kissa nostetaan pöydälle?

Kissa nostettu pöydälle. 

Mun mielestä on kansanhäpeä että sellaisia ihmisiä kuin Ilkka Kanerva on olemassa tai ainakin on häpeä että sellaiset ihmiset ovat vastuussa siitä millaisen kuvan Suomesta annetaan maailmalle. Suomi on täynnä juntteja, psykopaatteja jotka ampuu kanssatovereitaan sekä täysin edesvastuuttomia poliitikkoja eduskunta pullollaan. Ilkka Kanerva on säälittävä yksilö, Jyrki Katainen suotta vuodattaa krokotiilin kyyneliään yhden hyödyttömän nilkin vuoksi. Koko maailmanhan nauraa tälläiselle sonnalle - lehdistötilaisuuksissahan on melkein enemmän draaman ja komedian aineksia kuin salatuissa elämissä. Salatut tosiaankin.

Ilkka tekstaili Marika Fingeroosin kanssa  - check
Ilkka hässi Johanna Tukiaista  -check
Ilkalle syyte törkeästä lahjuksen ottamisesta  -check

Ja tänään mediassa Jyrki"krokotiilinkyynel"Katainen synkeänä toteaa tilanteen olevan hankala Ilkka Kanervalle ja hänen läheisilleen. Ihmettelin, miksei historia toistanut itseään tänäänkin ja kyyneleet eivät vierineet hänen poskillaan. Pientä äänien kalastelua "mekin olemme ihmisiä"-taktiikalla, eh?

Pitäydyn kannassani olla äänestämättä, sillä tälläkin hetkellä jokaista isoa puoluetta kohtaan on nostettu syyte lahjuksen otosta. Herranjumala, näinkö tämä demokraattinen tasavaltamme nyt toimii?


Ei mee nallekarkit tasan.

Huonoja sekä hyviä uutisia

Tiedättekö,

On älyttömän inhottavaa lukea huonoja uutisia Suomesta koska tietää, että siellä asuu perheeni, ystäväni, sukulaiseni ja vihamieheni... tai noh, ehkä ei kuitenkaan vihamiehiä ja toisaalta vaikka olisikin liikkuttaisiko minua huonojen uutisten vaikutus vihamieheni elämään kovinkaan paljon?

On niin inhottavaa huomata että me suomen kansalaiset äänestämme joka kerta kaikkein idiooteimmat tyypit päättämään asioistamme sisältäen sisäpolitiikan, ulkopolitiikan sekä venäjäpolitiikan... (eh. venäjäpolitiikka kulkee myös nimellä "hyvä veli"-politiikka) - vai äänestämmekö oikeasti? Käykö kukaan äänestämässä viktorianaikaisilla äänestyspaikoilla meistä nuorista? eikö olisikin paljon helpompaa äänestää netissä vaikkapa solotunnuksilla? Anyways, asiani ei tänään koske muutoksia äänestyssysteemeihin, vain nimenomaan näihin tekopyhyyksien tekopyhyyksiin jotka tätä "demokraattista" suomimafiaamme pyörittävät. 

Ensimmäinen oikeasti valittu pääministeri Anneli Jäätteenmäki kärähti jo melkein ennen virkaanastumista Irak-vuodosta (googlasin!), jonka jälkeen pallille valittiin änkyttävä Matti Taneli Vanhanen. Tietääkseni hänen piti olla vain väliaikainen, mutta päättikin asioistamme peräti 7 vuotta kunnes joutui irtisanoutumaan tehtävästään lautakohujen vuoksi. Pääministerin palkka mitä ilmeisemmin ei ole tarpeeksi ostamaan taloon lautoja? mene ja tiedä. Nykyinen pääministerimme on sattumalta taas väliaikainen ituniska Mari Kiviniemi joka sekin taisi kärähtää lahjuksista heti alkuunsa? Tuntuu, että kuka tahansa pääsee Suomessa pääministeriksi, pitää vaan kiltisti odotella taka-alalla että kärähdetään vuorotellen lahjuksista - vähän niinkuin Norja aina odottaa Suomen kärähtävän eka doupingista jotta voivat sitten korjata hiihtomiltsut Norjalle. 

Sanoin että oli huonoja uutisia ja edellä mainitsin vasta yhden. Toinen huono uutinen on Nokia. Tapasin kerran ihmisen joka luuli että Nokia on Ruotsista ja veti mantran siitä miten koko ruotsi on ihan kusessa nyt kun Nokian osakkeet on tippuneet... nippa nappa sain kurkustani ulos sanat että nokia on suomen toivomme ja että mulla kylläkin on ollut iPhone jo kohta kolme vuotta.

Nokian vaikutus Suomen talouteen on edelleen merkittävä, koska olemme nihkeitä viemään uusia asioita maailmalle - puhumattakaan niiden myymisestä. Kaikki tuntuu ajattelevan että Nokia vielä nousee mutta tässä teille totuuden ripe - niin kauan kun Steve Jobsilla henki pihisee ja hän rakastaa applea kuin omaa lastaan ja Android kilpailee ykköspaikasta iPhonen kanssa Nokialla ei ole toivoakaan.

Elop palkattiin toimitusjohtajaksi siksi, koska hän oli ylivoimainen ymmärtämään softia (ei pornoa, vaan ohjelmia) - olihan hän Microsoftilta. Nokia halusi myös näyttää hyvältä ulospäin ja halusi palkata karismaattisen esiintyjän kuten Steve Jobs -  montako kertaa Elop on ollut esiintymässä puhumattakaan siitä kuinka karismaattisesti hän sen on tehnyt. Ehkä Elop luulee, että kulmahuoneessa on videokamera joka kuvaa hänen karismaattisen esiintymisensä ustreamiin josta ihmiset voivat häntä seurata...Ai niin, mutta eihän Nokia tiedä mikä on Ustream. Muistatteko miten Nokia nauroi Applelle kun he julkaisivat iPhonen? Eikös Nokia julkaissut oman version kosketusnäytöstä vasta Applen jälkeen? Entä muistatteko mitä Nokia teki kun iPad julkaistiin? Nauroi. Mitä Nokia tekee nyt?

Ylimielisyys hetimmiten pois -  "vaikee olla nöyrä kun on niin vitun hyvä" on vähän huono lausahdus tähän ottaen huomioon, että nokian tulos laski juurikin tänään 9% ja applen tulos nousi 31%. Olisi kiva olla kärpäsenä katossa ja tsekkailla mikä fiilis Nokialla on tänään... saako viattomat ihmiset taas kenkää kun isot pojat henkseleitä paukutellen ja ylimielisesti vinoillen eivät taaskaan ole saaneet mitään aikaan.

Onneksi Suomessa on sosiaaliturva jonka turvin kaikki pääsee laajakaistaan jos Suomi romahtaa Elopin sekä demokraattisen tasavaltamme johdolla... voimmehan aina matkia Markoa ja etsiä henkireikää youtubesta.

Ollaanko ystäviä facebookissa?

Facebook on kummallinen - kuka tahansa voi (yrittää) lisätä sut siellä kaverikseen vaikka viimeisestä juttelukerrasta olisi kymmeniä vuosia tai ette olisi koskaan tavanneetkaan.
Kun otin käyttöön facebookin tai tuttavallisemmin fesen, buukin, naamakirjan...lisäilin helpostikin ihmisiä kavereikseni joita olin tavannut vain kerran elämässäni. Ulkomailla asuessani oli ensinnäkin helpottavaa jutella Suomeen jääneiden kavereiden kanssa sekä tietenkin tehdä uusia tuttavuuksia joiden kanssa riehua ulkomailla. Jälkiviisaana on sitten kiva poistella sellaisia kaiffareita listalta joille ei yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa. Nämä yhdenkerran tuttavat ovat vain yksi osio facebookista...

Entäpäs oma äiti - kuuluuko se facebookiin? Onko kivaa kysellä yksinkertaisia keitto-ohjeita kavereilta statuksessa kun kaikkitietävä äiti rustaa statuksen perään että "lapsi hyvä, elähän polta koko taloa kokkaillessasi".

Mitäpä mieltä oot pomojen ja esimiesten lisäämisestä facebookiin? Itse olen ottanut linjauksen, jossa lisään esimiehet ja työkaverit (jos niiden kanssa tulee toimeen...) vasta työsuhteen päätyttyä... ikäänkuin muistutukseksi niistä ajoilta ja onhan se fesessä mukavampi kysellä referenssejäkin kun lähestyä tyyppejä out of the blue sähköpostilla.

Kuinka monella on ex tai muuten vaikkapa vaan yhden illan heilastelu feisbuukissa? Missä menee raja? Luin jostain että on todistettavasti tutkittu facebookin vaikuttavan suhteisiin ja jopa exän lisääminen kaveriksi voi koitua avioeroksi. Herää kysymys, ovatko tälläiset parisuhteet sitten edes terveellä pohjalla kun riidellään milloin mistäkin friend requestista. Allekirjoittaneen mielestä entinen saa löytyä facebookista, mutta mielellään sen ei tarvisi tykkäillä jokaisesta toisen puoliskon sovelluksesta, statuksesta tai youtubeklipistä - syytä tähän en edes keksi, mutta tarviikokaan. Kuvittele itsesi tilanteeseen jossa miehesi/tyttösi eksä tykkää jokaisesta asiasta mitä ikinä vaan newsfeediin asti pääsee,kaupan päälle vielä kyselee kuulumisia ja toivottelee uusia vuosia 3 viikkoa jälkikäteen.

Oman pienen hassun ryhmänsä muodostavat myös nämä ihmiset, jotka keräävät listoilleen jopa 3000 kaveria. Kuinka monta average ihminen tuntee? 100? Kuinka monelle sadasta sä haluut jakaa niinkin intiimiä tietoa kuten mitä söit aamiaiseksi?

Rinta rottingilla

Viime vuosina Suomessa paljon mainetta ja mammonaa niittänyt Martina Aitolehto on ollut viime aikoina kiireinen nainen. Sen lisäksi että hän on ehtinyt pettämään aviomiestään Skandinavian hunkseista tuttuakin tutumpaa Esko Eerikäistä, hän on myös käynyt asianajajansa puheilla ja hakenut avioeroa hunksistaan. Eikä tässäkään vielä kaikki....

Martina Aitolehto on levyttänyt uuden hittibiisin! Ihan selkeeksi ei kyllä käynyt vielä muun muassa se, etta mikä biisin nimeksi tullaan viimeistelyvaiheessa laittamaan (tää versio vissiinkin demo?) ja millä kielellä se lauletaan. 

Enjoy.

P.s Allekirjoittanut on pahoillaan, että muisti Martina Aitolehden nimen väärin... kyseessä siis lehti, ei lehto. potato potato.

P.p.s Aitolehden imdb täällä, jos tulevan neidin palkkaus kiinnostaa esim. kuurojen kevätleirille.

Merta edemmäs kalaan

Onko sulle käynyt koskaan niin, että sulle tarjotaan sitä "elämäsi työpaikkaa" juuri silloin kun tuntuu että koko maailma romahtaa päälle silkasta tylsyydestä eikä omalla paikkakunnalla ole oman alasi töitä tarjolla?

Työpaikan vuoksi joutuisi kyllä muuttamaan mut hei, kuka ei muuttaisi maahan jossa on 365 päivää aurinkoista? Hyvän palkan lisäksi sinulle tarjottaisiin vielä hulppeat edut sisältäen mm. asunnon, auton sekä sisustusrahan. Kuulostaa täydelliseltä?

Jos joku kuulostaa siltä, että se on liian hyvää ollakseen totta - useimmiten se on. 

Allekirjoittanut meni joskus lankaan, pakkasi kimpsunsa ja kampunsa ja lähti keskellä autiomaata arabian lahden rannalle vain siksi että se kuulosti hyvältä idealta. Hyvä idea muuttui päivä päivältä huonommaksi ideaksi ja lopulta tultiin pois kuin eräs ranskalainen FBI-agentti konsanaan. Ei, meillä ei ollut burkaa päällä eikä veneilty ulapoilla Emiraateista Intiaan vain saadaksemme jonkinlaisen turvan, mutta suhteessa samanlaisia toimintoja vaadittiin silloinkin.

Jos satut pääsemään pois tästä "unelmaduunista"(tiedän vieläkin sellaisia ihmisiä jotka eivät ole päässeet), se ei takaa todellakaan sitä ettet kuulisi heistä enää jälkikäteen. Omassa tapauksessani näitä yöllisiä (huomaa aikaerot!) soittoja tuli päivittäin ja niistä pääsi vasta eroon kun itse katosi kuin pieru saharaan.

Näitä "unelmatöitä" kannattaa aina punnita moneen kertaan ennen kuin päättää lähteä merta edemmäs kalaan. Jos kulttuuri ja uskonto eroaa suuresti länsimaisista käytännöistä on syytä katsoa peiliin ja kysyä itseltään "is it worth it". Jos saisin jotain muuttaa elämässäni, en olisi ikinä lähtenyt "unelmaduunini" perään ja olisin elänyt huomattavasti vähemmän pelossa viimeiset 3 vuotta. Kukaan ei olisi soitellut öisin ja vaatinut monien satojen tuhansien eurojen lunnaita tai uhannut interpolilla ja tällä hetkellä voisin matkustaa lomalle lähi-idän viiden tähden kehtoon (joka muuten romahtaa maan alle, karma is a bitch!) ilman pelkoa mistään. Enpä tosin usko, että näillä tekopyhyyksien kunkuilla olisi mulle enää mitään uutta annettavaakaan  - enköhän mä ole saanut jo sylintäydeltä paskaa niskaani anyways.

Allekirjoittanutta huolettaa lukea iltalehteä jossa ihmiset onnellisena kertoo että ovat myyneet omaisuutensa ja lähtevät paremman onnen perässä lähi- tai kauko-itään. Kannatan ehdottomasti sitä että uskalletaan lähteä suomesta ja nähdä maailmaa - täytyy vain ottaa sellainen pieni varaus mukaan että sitä paskaakin voi sen onnen ohella sataa niskaan ihan eritavalla kuin siellä kotisuomessa.

Tarina rakkaan Nokiamme uppoamisesta

Valehtelin...

Ei Nokia ole ollut minulle kovinkaan rakas enää sen jälkeen kuin vaihdoin 15-vuotiaani puhelimeni Panasoniciin. Jälkeenpäin voin vain kysellä itseltäni että miksi helvetissä se piti Panasoniciin vaihtaa, mutta kertaakaan en ole päätöstäni katunut.

Tänä päivänä olen vakiintunut Applen kannattaja enkä osaa enää laittaa Nokian puhelinta päälle, saati vaihdella siihen asetuksia. Kerran olen tainnut viimeisen 3 vuoden aikana ihastua Nokian ensimmäiseen kosketusnäyttöpuhelimeen, jonka ihmiset saattoivat nähdä myös Batmanin kädessä The Dark Knightsissa. Voin myöntää jopa soitelleeni puhelinliikkeet läpi, että saisin kyseisen palikan käsiini vain huomatakseni että leffan puhelin on prototyyppi ja tulee myyntiin vasta vuoden kuluttua. Arvaatte varmaan, että vuoden sisällä tuli paljon muitakin puhelimia myyntiin ja sen Batmanin puhelin ei ollut enää se juttu...

Maailmaa matkustellessa olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen millaisia puhelimia ihmiset kantaa mukanaan. Olen huomannut seuraavaa:

Nokia ei ole:

- Bisnesmiehen puhelin - Valtaosa käyttää Blackberrya isoilla markkina-alueilla.
- Teinien puhelin, sillä sitä varten on HTC, iPhone sekä muut Androidit joita on iisi käyttää ja joissa on sitä WAU-factoria.

Nokia on:

- 90-luvulle jämähtäneen insinöörikoulutuksen saaneen muka tekniikkatietotaiturin puhelin
- Lähi-idässä asuvien alkuasukkaiden puhelin joista niistäkään tuskin rahaa tulee nokialle heidän käyttäessään intialaisten upgradettuja kopioita Nokian läpysköistä.

Ei sillä etteikö Nokian sisällä olisi hyviä ideoita, mutta saattaa olla näiden kulmahuoneen tyyppien luovuus koetuksilla kun joka vuosi markkinoille mennään sillä nokian perus halkomallilla tai applekopiolla. Kulmahuoneessa ollaan jo itse asiassa suunniteltu jotain makeeta, tosin varmaa ei voi olla onko isoilla pojilla (Elopilla ja Hallituksella) ikinä tarpeeksi tavaraa housuissa lähteä markkinoille alla olevan konseptin turvin:

Kuva: Nokia Research Center

Nokia Morph on Nokia Research Centerin sekä Cambridge Nano Science Centerin konsepti, joka mahdollistaa puhelinten valmistuksen materiaaleista jotka ovat joustavia, mukautuvia läpinäkyviä mutta huomattavan kestäviä. Koska tuote olisi elastinen, puhelin kulkisi mukanasi missä muodossa ikinä haluaisit. Morph latautuisi auringon valosta ja olisi täten hyvin ympäristöystävällinen. Vielä kun saisivat morphin sisälle toimivan - ei insinööreille suunnatun - käyttöjärjestelmän, voisi puhelin menestyäkin.